Nyt saatte rakkaat ihmiset kuulla muutaman runoseni. x)

Uniratsu
Unessa näin hevosen,
Vaikka luulet, se ei ollut valkoinen.
Se oli vaaleansininen,
Sen varjo oli veren punainen.
Silmät siniset kuin taivas,
Kuin suuri avara taivas.
Tätä et ehkä uskoa saata,
Mutta sen violetti harja laahasi maata.
Harjan violettisen,
Sävytti punainen.
Hevonen liikkui sulavasti,
Kaviot tuskin koski maahan asti.
Sen turpa oli pehmoinen,
Ja häntä silkkinen.
Hipaisin sen selkää,
Uniratsuni selässä en pelkää.
Vaikka tuskin sitä enää näin,
Niin sydämeeni sen kätken.


Sóti ja kukat

Laidun suuri ja vehreä,
täynnä kukkia eri värisiä.

Mutta yks ongelma on kukilla,
se on tummanrautias ja alkaa S:llä.

Kukat katsoo peläten,
kun on Sóti niin nälkäinen.

Sótin maha on pohjaton,
herkuttelija on mahdoton.

Kauniit kukat mahaan pääsee,
kun Sóti niiden luo tulee.

Sótin maha kasvaa kasvamistaan,
ei poikakultaa se haittaa laisinkaan.

Laidun suuri ja vehreä,
ei enää kukkia eri värisiä.

Ainoastaan Sóti,
mutta se kukista nautti.