0 kommenttia. (Y) WIPPII! AINA!

Nyt saatte rakkaat ihmiset kuulla muutaman runoseni. x)

Uniratsu
Unessa näin hevosen,
Vaikka luulet, se ei ollut valkoinen.
Se oli vaaleansininen,
Sen varjo oli veren punainen.
Silmät siniset kuin taivas,
Kuin suuri avara taivas.
Tätä et ehkä uskoa saata,
Mutta sen violetti harja laahasi maata.
Harjan violettisen,
Sävytti punainen.
Hevonen liikkui sulavasti,
Kaviot tuskin koski maahan asti.
Sen turpa oli pehmoinen,
Ja häntä silkkinen.
Hipaisin sen selkää,
Uniratsuni selässä en pelkää.
Vaikka tuskin sitä enää näin,
Niin sydämeeni sen kätken.


Sóti ja kukat

Laidun suuri ja vehreä,
täynnä kukkia eri värisiä.

Mutta yks ongelma on kukilla,
se on tummanrautias ja alkaa S:llä.

Kukat katsoo peläten,
kun on Sóti niin nälkäinen.

Sótin maha on pohjaton,
herkuttelija on mahdoton.

Kauniit kukat mahaan pääsee,
kun Sóti niiden luo tulee.

Sótin maha kasvaa kasvamistaan,
ei poikakultaa se haittaa laisinkaan.

Laidun suuri ja vehreä,
ei enää kukkia eri värisiä.

Ainoastaan Sóti,
mutta se kukista nautti.

Koulu. Miten ihmeessä sitäkin voi jaksaa.. onneksi huomenna on sentään perjantai. Fysiikan ja matikan opettajan kanssa meinaa mennä järki aina joka tunnilla. Läksyjä vyöryy päälle kuin monta tsunami-aaltoa ja kokeisiin meinaa hukkua kuin neula heinäsuopaan. Hyvinä puolina koulusta taitaa löytyä, se että näkee kavereita. Ilman niitä taitaisin "olla kipeä" aika monena päivänä. :) Käsitöissä on aina sijainen ja mitään ei saa aikaiseksi kun koskaan en ole oppinut luottamaan näihin sijaisiin. Aamullakin pitää herätä aina jo kukonlaulun aikaan, että kerkeää käydä suihkussa, mutta silti on aivan liian hemaisevan näköinen koulussa. Tylsillä tunneilla on mukavaa kirjoittaa runoja vihkojen reunoihin tai piirtää kauniita kahden minuutin sotkuja. AAAARGH! En edes ole tehnyt huomiseksi mitään läksyjä. Yksinkertaisesti mitään ei vain saa aikaan. Joku kauhutarinakin pitäisi kirjottaa..
  Kesätyöt.. Minusta tuntuu, että aloitin niidenkin etsimisen liian myöhään. Nimittäin tänään. Lisäksi suunnilleen jokaiseen työhön vaaditaan 15 vuoden ikää ja minä 14-vuotias täytän 15 vasta joulukuussa ja sekö vasta onkin tarpeeksi ajoissa. Jäätelön- tai mansikoiden myyjänä olisi vallan mukavaa olla. En edes malta odottaa kesääkään. Toivon vain, että joku huomaisi kesätyön haku ilmoitukseni netissä ja huolisi minut töihin. Tällaisilla köyhillä ihmisillä kun sitä rahaa ei oikein muuten ole, tai sitten se tuhlautuu heti ensimmäisenä viikonloppuna..
  Jäi vähän tyngäksi tämä ensimmäinen kirjoitus, joten taidan lisätä yhden kirjoittamistani runoista tähän perään:
Rakkaus
Tän on pakko olla pila,
tää on niin helvetillinen tila.

Tää tunne valtaa koko pään,
en pysty enää ymmärtään.

Mä en tiiä mitä teen,
en pysty kai ajatteleen.

Mun mieleni vapaa,
kohta kai kahlitaan.

Jonkun on pakko jo auttaa,
tää paska pitää lopettaa.

Kahleet puristaa mun sydäntä,
en haluis kuulla sen heikkoo ääntä.

Ärsyttää tän sydämen hakkaus,
ja syynäkin on vain rakkaus.